Reissu Malesiaan on siis takana. Arjessa ollaan oltu jo kohta kolme viikkoa, kylmässä Suomen suvessa. Kahtena päivänä on saanut olla shortsit jalassa reissun jälkeen, joten ihan hirveetä hellettä ei ole pukannut...

Tässä kuva- ja poikkeuksellisesti myös kirjoituskoonti matkasta, nauttikaa Aasian oloista!

Saavuttiin perille Penangiin siis lauantaina aamupäivästä ja veli Larry oli kentällä vastassa. Kentältä ulos astuttua vastaan puski painostavan kuuma ilma, jota sitten kesti sen kaksi viikkoa...

Ajeltiin Larryn & Maryn asunnolle Bahia Lepas -kaupunginosaan (nimi on 100% todennäköisyydellä väärin, mutten muista oikeaa nimeä :)) ja päästiin heti päikkäreille pitkän matkustuksen päätteeksi. Illalla käytiin BUKIT Kentingissä syömässä. Edellisessä postauksessa kirjoitin virheellisesti BAKUT ja siitähän sitten kuulin. Muitakin luku- ja kirjoitusvirheitä reissulla esiintyi. Malesian kieli on niin kummallista ja vaikeaa muistaa suomalaiselle...

Bukit Kenting on kukkulalla oleva thaimaalainen ravintola saaren eteläosassa (siitä olikin kuvia edellisessä kirjoituksessa). Syönnin jälkeen kierrettiin saari ympäri autolla: nähtiin penangilaista maaseutua, yksi vesiputous, auringonlasku rantabaarista käsin ja poikettiin vielä Georgetowniin kävelemään (tästä edempänä).

Tässä maisemaa asunnolta mantereen puolelle.

 

Ja tässä maisemaa toiseen suuntaan. Vielä on pieni pläntti hyvää rakennusmaata jäljellä :) Taustalla siintää Penang Hill.

 

Tässä taasen L&M:n kiinteistön uima-allas, jota käytimme kovasti uimiseen, lillumiseen ja auringonottoon sekä...

...snorklauksen opetteluun. Minä en aluksi selviytynyt tuosta snorklauksesta kunnialla (paraskin meripelastajan alku!) kun joutui peittämään nenän ja työntämään putken kurkkuun. Tuli aikamoinen oksennusrefleksi. Mutta kyllä se siitä kun vähän potkii!

Georgetownissa tapasin paikallisen Marco Bjurströmin (ainakin yhdennäköisyys on kohdillaan). Todiste siis siitä, että veljeänikin nähtiin, vaikka kovasti töitä tekikin :)

Kuvakikkailua täysikuun ja kellotornin suomilla mahdollisuuksilla.

Seuraavana päivänä lähdettiin Penangin luonnonpuistoon saaren luoteiskulmaan. Suunnaksi otettiin Monkey Beach ja eväänä paljon vettä ja popsittavaa.

Matkalla tuli vastaan viidakon keskeltä ranta, mutta se ei ollut vielä apinaranta ja vaellus kostean sademetsän uumenissa jatkui.

Ranta oli nimensä veroinen, yksi apina nähtiin. Minä heti olin menossa tekemään lähempää tuttavuutta otuksen kanssa kun Larry karjahti, että pois sieltä. Nuo villiapinat kun eivät kai sitten ole niin kovin ystävällisiä... tämäkin kaveri tonki kovasti roskiksia ja etsi turistien eväsrippeitä.

Takaisin apinarannalta tultiin veneellä. Eivät vieneet meitä rantaan asti, joten jouduttiin uimaan...no ei vaan. Tuollaisen kalastusaluksen kylkeen jättivät meidät ja me hypittiin veneiden kautta laiturille, joka ei kovin kestävältä tuntunut. Päästiin kuitenkin takaisin kovalle maalle kuivin jaloin.

Kalastusaluksen kannella oli muutama aurinkokuivattu siika, ei maistettu :)

Yöaikaan näkymä parvekkeelta mantereelle päin on tällainen. Iso silta yhdistää Penangin saaren Malesian mantereeseen, on n.8km pitkä.

Tässä joku tekeillä oleva asuintalo. En tehnyt lähempää tuttavuutta.

Yhtenä päivänä Mary lähti meille oppaaksi kipuamaan kohti Penang Hilliä. Tältä näytti maisemat ihan alussa vasta pienen kipuamisen jälkeen. Hieman sumua oli ilmassa.

Vettä kului, kuuma oli.

Kulkukoirat olivat vaeltamassa myös, olisiko ollut kolmostasanne tämä paikka (yhteensä kai 8).  Söpöjä olivat, iloisia ja onnellisia :) (tämä ajattelutapa helpotti niiden kohtaamista, ja kyllä ne oikeastikin onnellisilta näyttivät :)) Ainoastaan yksi jalkavikainen koira nähtiin.

Tässä oppaamme tarkastelee, että mihin asti mennään.

Nähtiin uusi apinalaji. Tai ei varmaan mikään uusi, mutta niihin vaaleanharmaisiin verrattuna söpömpi!

Tässä on tytöt kuilun partaalla. Ja hiki valuu...

Takaisinpäin tultiin asfalttitietä, välillä etuperin ja välillä takaperin kun reisiin koski hieman... yhtäkkiä tiellä oli n. 30 apinan lauma. Minä etunenässä käveltiin niiden ohi. Tämä oli viimeinen apina, jolle oppaamme sitten vähän antoi kutsuhuutoja ja niin tämä sitten loikki lähemmäs ja kaikki pelästyivät...

Vaelluksen päätteeksi oli mukava maistella mangoa ja papaijaa kyytiä odotellessa.

Yhtenä päivänä käytiin kaksin kaupungissa pyörimässä. Ensin odotettiin linja-autoa puoli tuntia paahteessa, ja sitten otettiin taksi. Aika sekavanoloista keskustassa oli, rääsyrätti- ja laatukorukauppoja vieri vieressä.

Tässä kuvassa paikallinen ostoskeskus/maamerkki. Korkeimpia rakennuksia, tai jotain, en muista :) Nimi oli vaikea oppia. Sanoin sitä monta kertaa Conradiksi. Sitten keksin muistisäännön: alkuosa Com niin kuin netissä .com ja loppuosa tar niin kuin tartar. Eli Comtar. Ja sitten vasta myöhemmin selvisi, että se on Komtar...

Sitten oli taas vaelluspäivä ja vaelsimme Pantai Kerachutille, taas halki luonnonpuiston. Tämä reitti alkoi valtavalla nousulla, joka vaan jatkui ja jatkui. Portaita riitti. Ja siritys viidakossa oli välillä jopa niin kova, että piti laittaa kädet korville kun vihloi niin lujaa...

Tässä Micke urheilee :)

Lopulta löytyi aivan ihana paratiisiranta riippusillan jälkeen!

Rannalla oli meidän lisäksi ainoastaan yksi ihminen, joka harjoitteli jonglöörausta.

Uskaltauduin uimaankin, koska yhtään meduusaa ei näkynyt!

Sitten viikon Penangissa oleilun jälkeen siirryimme ilmojen halki Langkawille, saarelle Malesian ja Thaimaan rajalla. Tässä ekana iltana rannalla kävelyä.

Mahtava auringonlasku oli ensimmäisenä iltana. Paljon otettiin kuvia.

Tässä täydellinen, ja onnistui yhdellä otoksella!

Seuraavana päivänä ostettiin venekyyti läheiselle saarelle, Intan nimeltään. Tarkoituksena snorklailla siellä muutama tunti, kun Langkawin rannalla ei oikein voinut snorklailla. Venematkalla joku leikkii kiinalaista turistia, aidon näköinen, eikö :)

Tässä veli Larry yrittää kertoa sisko Evelle, että miten se snorklaus suoritetaan. Käsi osoittaa kohti merta, sinne vaan! Mulla snorklaus tökki vähän alkuun, mutta kahden tunnin jahkailun päätteeksi suorastaan syöksyin mereen ja päätin pystyä hengittämään suun kautta sekä pysymään pinnalla samaan aikaan. Ja hengissä ollaan, edelleenkin! Muutaman metrin näkyvyys vedessä oli, kivoja kaloja ja koralleja! Täytyy kokeilla uudestaan kun taas mahdollisuus on, kun kerta alkupelkokin on jo voitettu!

Tässä Maryn tyylinäyte.

Olipa Intanin saarelle joku kone tehnyt joskus pakkolaskunkin. Ihmisiä ei näkynyt, liekö hai syönyt.

Iloiset turistit Intanilla :D

Ja taas seuraavana päivänä mentiin Cable Carilla vuoren huipulle katselmaan maisemia. Larry & Mary kiirehti lentokentälle ja takaisin töihin kun me lomalaiset jäätiin vielä pariksi päiväksi Langkawille. Alla olevassa kuvassa "meidän" ranta on oikeassa reunassa aallonmurtajan oikealla puolella lahdessa.

Tässä sama ranta näkyy myös, eli aallonmurtajan jälkeen toinen lahti. Intanin saari on oikeassa reunassa näkyvä pienin saari, jonka vasemmassa reunassa on "möykky" eli sellainen kalliomuodostuma.

Tässä Cable Car ja kävelysilta (joka oli remontissa).

Maanantaina vuokrattiin skootteri ja lähdettiin sisäsaareen. Tavallista maaseutua oli vastassa. Kovin vihreää ja ikimuistoinen päivä kaikin tavoin.

Sähkötolpan päässä apina, jolla sylissä karvaton vauva-apina!

Löydettiin Barn Thai-ravintola keskeltä mangrovemetsää. Puiden juuret ovat maan pinnalla, tosin rakenteellinen juuristo kulkee maan alla. Ravintolassa oli pahaa ruokaa. Thaimaalainen mangosalaatti lillui pahassa maustevedessä ja nuoren kookoksen mehu maistuu vieläkin kammottavana suussani aika ajoin. Jäi sitten kookoksen mehu juomatta loppuun...

Taas oli apinat kävelytiellä valtoimenaan. Hyvä kun ohi mahtui!

Matkalla nähtiin myös kumipuuviljelmiä.

N. 100km ajon jälkeen löytyi iso vesiputous, joka oltiin nähty kauempaa jo edellisen päivän cable car-matkallakin. Vesiputouksen huipulla oli seitsemän lähteen tasanne. Taas kiivettiin portaita n.600 askelmaa... tarviiko sanoakaan enää että hiki tuli...

Mutta hienoin näky huipulla olivat nämä valtavat keltanokkaiset linnut (Malesialaiset varmaan muistaa nimen, minä en). Eivät vaan tulleet lähemmäs, mutta isoja oli kuten kuvasta näkyy!

Ja tällainen iso lisko sihahteli pusikossa.

Viimeisenä Langkawin päivänä käytiin Akvaariossa. Tässä kuvakavalkadi sen eläimistä:

Flamingot

Söpö keltakala

Minilaiskiaisapina tai joku sellainen :)

Kilppari!

Pingut!

Pingut saa ruokaa!

Ja toisen lajin pingut, aika humoristisia!

Jotain ihme heilumisrituaaleja...

Ja joku jättikala, öö, en muista mikä...

Paikallinen söpö saukko päiväunilla :)

Merihevonen

 

Sen pituinen se. Viimeiset päivät Penangilla ennen kotiin lähtöä vietettiin lähinnä altaalla ja auringossa oleillen. Yhtenä päivänä käytiin "jörniplatsalla" eli Plaza Gorneylla ostoksilla. Odotettiin yli tunti bussia ja sitten matkustettiin sillä bussilla tunti ostarille ja sama tietty takaisin... Parempi ostoskeskus oli ihan L&M:n asunnon lähellä, Queensbay Mall, jossa käytiin myös muutamana päivänä. Niin ja viimeisenä iltana käytiin syömässä The View'ssa, jossa oli alku- ja jälkiruoat tarjoiltuna buffetissa ja live pianonsoittoa, viisi ruokalajia. Kohtelu kuin kuninkaallisilla, mutta hinnat vielä edullisemmat kuin Suomessa tavallisessakaan ravintolassa. Ah, niitä jälkiruokia kun saisi täälläkin niin, että kerää lautaselleen palan juustokakkua, palan tiramisua, suklaakakkua, paahtovanukasta, puolukkapiirakkaa, juustoja, keksejä, tuulihattuja... Ilmankos kiloja ei reissun aikana karissutkaan :)

Suuri kiitos Larrylle ja Marylle hostina toimimisesta! Eipä olisi tullut Aasiaan lähdettyä jollette te olisi siellä! Nähdään taas!